Minäkö työelämäjaksolle vieraaseen maahan ja yksin?

Olen Taru Koivisto ja toimin valmentavan koulutuksen erityisopettajana Kiipulan ammattiopistossa, Hämeenlinnassa, Punaportin toimipaikassa. Ammatillisena opettajana olen työskennellyt kaksikymmentä vuotta ja siitä ajasta erityisopettajana yli 10 vuotta. Olen aina halunnut edistää erilaisia tapoja oppia ilman oppikirjoja, käytännön ja työn kautta mm. tuntemaan itselleen sopivia työtapoja, löytämään omia taitoja vastaavan alan sekä rohkaistua kertomaan omista ajatuksistaan ja toiveistaan.


Työssäni olen käyttänyt paljon työvaltaisia menetelmiä ja opettanut opiskelijoita löytämään omia vahvuuksiaan, luottamaan omiin taitoihinsa ja opiskelemaan uusia asioita. Tämän vuoksi halusin kehittää myös omaa ammattitaitoani, parantaa kielitaitoani ja rohkaistua kokeilemaan jotain uutta. Keväällä minulle tuli mahdollisuus hakea vaihtoon ja siltä istumalta päätin kirjoittaa hakemuksen. Hakemukseen perustelin monipuolisesti omia tavoitteitani niin ammatillisesti kuin itseni suhteen. 

Olen suorittamassa henkilökohtaista kansainvälisyysmerkkiä, johon kuuluu mm. erilaisia tapoja toimia kotimaassa kansainvälisten asioiden yhtenä toimijana, esitellä omaa työtä kansainvälisille vieraille tai ottaa vastaan kansainvälinen vierailija omaan ryhmään tutustumaan suomalaiseen koulutukseen.

Olen aina kokenut, että oma kielitaitoni on kohtalainen. Haasteenani on ammatillisen sanavaraston käyttö. Viime syksynä sain kansainvälisen vaihdon kautta australialaisopettajan seuraamaan opetustani. Puhuimme paljon opetuksesta ja omista tavoistamme opettaa opiskelijoita. Tämän kokemuksen kautta innostuin ja uskalsin hakea tälle jaksolle. Toivon, että minun kokemukseni antavat jokaiselle rohkeutta kokeilla uutta ja lähteä kansainväliseen vaihtoon hakemaan uusia kokemuksia ja luottamaan omiin taitoihinsa.


Olin tehnyt suunnitelmia jo keväästä lähtien. Etsin erilaisia työpaikkoja tai yrityksiä, joihin voisin tutustua ja joista voisi saada uutta intoa opiskelijoiden työllistämisen tueksi. Kartoitin oman ystäväpiirini ja henkilöt, joiden tiesin toimivan yhteistyössä kansainvälisten yhteistyökumppanien kanssa. Oli haastavaa löytää sellainen yritys, joka olisi täyttänyt vaatimukset työllistämisen edistämisestä erityistä tukea tarvitseva henkilölle ja digitaaliset taidot. Päädyin miettimään enemmän työllistämisen tukemista, koska siihen koen tarvitsevani enemmän uusia ajatuksia kuin digitaalisiin taitoihin. Yritys valikoitui esimieheni Marjut Tuppuraisen ja kollegani Virpi Kempin suositusten perusteella. Virpi oli ollut vierailulla yrityksessä yhdessä muiden erityisoppilaitosten edustajien kanssa muutama vuosi sitten Gureakissa.

Yritys on nimeltään Gureak ja se toimii San Sebastianin kaupungissa. Linkki yrityksen sivuille http://www.gureak.com/en/ 

Otin yhteyttä yrityksen yhteyshenkilöön, jonka nimen sain kollegaltani. Tämä tapahtui kesäkuun alussa ja lähetin yhteyshenkilölle oman CV:n ja viestin toiveestani tulla työelämäjaksolle syksyllä 2017. Sain vastauksen ja mietimme yhdessä jakson aikataulua ja jaksolle asetettujen tavoitteiden täyttymistä. Viestittelyn aluksi sain apua kansainvälisyyskoordinaattorilta, mutta sen jälkeen viestittely sujui ongelmitta omin voimin. Sovimme aikataulun ja käytännönjärjestelyt, jonka jälkeen pystyimme oppilaitoksen puolelta hankkimaan lentoliput ja majoituksen heinäkuun alussa. Mietimme eri majoitusvaihtoehtoja ja päädymme airbnb-majoitukseen. Sain itse valita tiettyjen kriteerien perusteella minkälaisen majoituksen haluan ja mistä päin kaupunkia. Päädyn vähän rauhallisempaan alueeseen ja samalla sain isomman huoneen, läheltä merenrantaa ja hyviä kulkuyhteyksiä. 

Tikkurilasta junalla lentokentälle on vain muutaman pysäkin väli, junalla pääsee suoraan lentokentälle ja terminaaleihin. 


Tässä kuvassa on harmaa Helsinki ja aurinkoinen Frankfurt. San Sebastianin pääsee helpoiten lentämällä Frankfurtin kautta Bilbaoon, josta pääsee linja-autolla San Sebastianiin. Matka kestää 1h 15 min. Lennot menivät erittäin hyvin ja laukkukin löysi perille. Odottelin laukkua kahdelta hihnalta ja se saapuikin viimeisenä. Linja-auto oli lähdössä muutaman minuutin päästä ja ehdin sinne viime minuuteilla. Seuraava linja-auto olisi lähtenyt vasta tunnin päästä.
Maisemia linja-auton ikkunasta.
Linja-autoasema oli maan alla.


Tässä on minun huoneeni seuraavat kaksi viikkoa.
Minulla on oma kylpyhuone.
Näkymät ikkunastani merelle päin.
Vastapäinen talo.

Tässä yrityksessä työskentelen kahden viikon ajan.


Tässä on yhdyshenkilöni Zigor Sagardui Mendieta.

Tuliaiset ovat syötävässä muodossa. 
Matka asunnolta työpaikalle ei ole kovin pitkä, mutta jyrkkää ylämäkeä puolet matkasta. Google Mapsin ehdottamaan 13 minuuttia ei oikein riitä.
Yleensä täällä sää on aika aurinkoista myös syksyllä. Nyt on pilvistä, tuulista ja sadekuuroja tulee monia päivän aikana. Aurinkokin näkyy välillä, onneksi. Toisaalta tämä ilma sopii työn tekemiseen paremmin.

Olen ajellut pyörällä pitkin kaupunkia ja samalla katsellut maisemia.
Täällä on helppo ajella, kun on hyvät pyörätiet.



















Kommentit

  1. Matka oli ilmeisesti pitkä mutta toivottavasti sen arvoinen! Oppimisen iloa sinne vaan, kuulostaa ja näyttää siltä että olet päässyt jo hyvään alkuun. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain, on todella hienoa päästä kokemaan tällainen mahdollisuus. Asiaa tulee paljon ja sulattamiseen menee aikaa. Onneksi jakso on pari viikkoa, niin ehtii moneen paikkaan tutustumaan.

      Poista
    2. Ihanaa, Uotilan leipää tuliaisina! Parasta pöytään Pälkäneeltä 💚

      Poista
    3. Pitäähän sitä vielä paikallisuuttakin mukana. Itse tykkään viedä ruokaa tavaroiden sijaan. Näistä on päässyt nauttimaan moni ihminen.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

GUREAK maanantai 18.9 Zerbizuak ja Marketing

GUERAK, 13.9 keskiviikko Harrobi-ohjelma

Viimeinen ilta ja kotimatka