Opetusravintolassa oppimassa

Cernobbiossa sijaitsevan Anagramma -ravintolan lisäksi Cometalla on varsinainen opetusravintola. Tänään sain mahdollisuuden päästä jälleen uuteen tilaisuuteen. Ravintolassa kolmannen vuoden opiskelijat harjoittelivat tarjoilua. Muistutan tässä välissä kuitenkin vielä, että ammatillisen koulutuksen järjestelmä on täällä erilainen, eikä näistä opiskelijoista vielä kukaan ole valmistumassa ammattiin tämän vuoden jälkeen. Opiskelijat harjoittelivat mm. useamman lautasen kantamista yhdellä kertaa:

Näin se homma toimii (pahoittelut kuvan laadusta, otin sen vauhdissa!)

Työvaatteiden hankinnassa on sama systeemi kuin Suomessa, eli jokaisen opiskelijan on hankittava ne itse. Tässä koulutuksessa oppikirjoja on vain muutama, ja myös ne pitää itse maksaa. Ylipäätään kuitenkin Cometassa käytetään hyvin vähän kirjoja. Tapakulttuurista täytyy myös mainita sellainen erikoisuus, että Italiassa musliminaiset eivät saa ainakaan tarjoilijan työssä käyttää huivia päässään. On hyvin ammattikohtaista, koska huivia saa pitää, ja koska ei. Myös vaatetuksen on oltava kaikilla samanlainen, ja nuorilla naisilla se tässä tapauksessa tarkoitti lyhyttä hametta. Tämä aiheutti minussa hiukan ihmetystä, mutta minulle kerrottiin, että hakeutuessaan palvelualan ammattiin opiskelijat tietävät, että heiltä tätä muutosta pukeutumisessakin edellytetään.

Varsinainen syy siihen, miksi olin ravintolassa seuraamassa opetusta, oli koulutuskokeilija. Ryhmään tuli päiväksi mukaan tyttö, jolla on Downin syndrooma. Hän tuli peruskoulusta, ja toiveenaan hänellä on päästä ravintola-alan työhön. Mukana oli minun ja ohjaavan opettajan lisäksi kolme muuta opettajaa, jotka tukivat kokeilijaa erittäin paljon. Down-ihmisille on oman kokemukseni mukaan tavanomaista se, että he mielellään halaavat toisia tai muutoin koskevat. Näin oli myös tässä tapauksessa. Kun tyttö rohkaistui osallistumaan lautasten kantamiseen, hän sen lopetettuaan halasi opettajaa, ja jäi siihen.

Kun em. tyttö tarjoili tyhjiä lautasia toisille opiskelijoille, hän joko taputti päähän tai halasi. Meille "personal space" -suomalaisille tällainen olisi tavatonta! Opettajat, joita tyttö halaili, suhtautuivat varsin luontevasti ja ystävällisesti. Kanssaopiskelijoita koskettaminen lähinnä nauratti, mutta he eivät näyttäneet ollenkaan vaivautuneilta. Tyttö oli muille aivan vieras, joten tilanne tuli muille opiskelijoille vähän yllättäen. Silti he suhtautuivat luontevasti. TÄTÄ on mielestäni inkluusio parhaimmillaan! En ole mikään herkistelijä, mutta sanonpahan vain, että tätä seuratessani olin liikuttunut. Liikuttunut siitä, että osallisuus ei ole vain yläkäsite, vaan että sitä todellisessa elämässä toteutetaan.

Vielä kuva kattauksesta. Pyöreät levyt ovat puuta, ja ne on sekä valmistettu että koristeltu opiskelijatyönä. Taidokkaasti tehtyjä.