Viikonloppuaktiviteetteja

Como sijaitsee siis aivan Pohjois-Italiassa, hyvin lähellä Sveitsin rajaa. En ollut koskaan käynyt Sveitsissä, joten pitihän se kokea! Kysyin neuvoja täkäläisiltä työkavereiltani, mikä olisi paras keino päästä Sveitsiin, ja minne sinne kannattaisi mennä. Itse olin suunnitellut meneväni Chiassoon (jonne pääsee täältä Comosta ihan paikallisliikenteen bussillakin), mutta minulle sanottiin, että jos todella tahdon NÄHDÄ jotakin, kannattaa minun mennä Luganoon saakka. Tjaa, mikä jottei! Sittenpä vaan turisti-infoon kyselemään juna-aikatauluja.

Kävi ilmi, että matkani Sveitsiin (Svizzera) tuli maksamaan 22€. Ei ollut kallista hupia tuo matkustaminen. Se, mikä taas oli kallista, oli kaikki muu, mitä Sveitsissä on. Ruoka (Burger King) oli tuplasti kalliimpaa kuin Suomessa. Keskustassa kierrellessäni löysin mm. nahkarotsin, joka maksoi reilut 3000€ (en ostanut), käsilaukun, joka maksoi noin 1700€ (en sitäkään ostanut) ja kengät, avokkaat, jotka maksoivat vähän alle 700€ (ja ne olivat vieläpä rumat). Elämässäni en ole nähnyt niin paljon niin kalliita autoja, joita Luganossa näin!

Yhtä kaikki, siellä oli myös kaunista:

Luganojärven rannalta (kova sumu!)

Credit Suisse -pankkeja näkyy usein amerikkalaisissa elokuvissa ;)

Korkeusero ei näy tässä kuvassa, mutta rappusia oli ainakin miljoona.

En viihtynyt Sveitsissä kuin muutaman tunnin, koska mitäpä tällainen tyhjätasku siellä tekisi. Kiiruhdin takaisin Italian puolelle syömään. Se näiden kahden valtion välillä oli huomattava ero, että raha todella näkyi Sveitsissä. Rakennukset olivat ylellisiä, ihmiset kalliisti pukeutuneita, ja pihat siistejä. Ei Italiakaan sotkuinen ole, mutta täällä näkyy, että varat suunnataan oleellisiin tarpeisiin, ei himphamppuun.

Koska olen Italiassa, oli pakko tehdä jotain muutakin vapaa-ajallani, kuin käydä Sveitsissä. Olin ajatellut, että tahtoisin käydä Venetsiassa, mutta sinne on täältä liian pitkä matka. Totesin, että rohkea syö rokkaa, ja lähtee Milanoon. Olen kuullut paljon tarinoita siitä, kuinka upea ja ihana ja mahtava Milano on. Anteeksi nyt vaan, mutta eipä tuo sen kummoisempi ollut kuin vaikka Savonlinna (tästä kuultanee läpi syvä kunnioitukseni suomalaista kulttuuria ja suomalaisuutta kohtaan...). Kallista oli sielläkin, vaikkakin myös tavalliselle ihmiselle löytyi pari t-paitaa - eivät muuten maksaneet kolmea tonnia. Tietenkin kuten missä tahansa kaupungissa myös Milanossa oli hienoja paikkoja: 

Duomo, Euroopan toiseksi suurin kirkko. Rakentaminen aloitettu 400-luvulla.

Duomon seinäpintaa. Marmorin tulisi olla vaaleaa. Tällaista mustunutta pintaa oli paljon. En tiedä, johtuiko ajan patinasta vai saasteista tämä tummuminen - vai vähän molemmista.

Sisään Duomoon en päässyt, mutta katolle kylläkin. Turvatoimet olivat mittavat, täytyy sanoa, ja luottamusta herättävät. Ensin minut tutki poliisi metallinpaljastimella, sitten laukkuni tutkittiin, ja vielä kävelin metallinpaljastimen läpi. Mutta tämä kannatti tehdä. Näkymä oli upea!

Matkani Milanoon kesti muutamia tunteja, ja siellä oli helppo seikkailla turistikartan avulla. Matkani sinne maksoi edestakaisin junalla 9,60€. Ei paha ollenkaan! Näiden kahden vapaapäivän jälkeen tuntuu, kuin olisin kävellyt maratonin. Itse asiassa askelmittarin mukaan en jäänyt kauas siitä matkasta :)