Loppusuoralla

Kävin tänään viimeisenä päivänäni vielä katsomassa puutyöpajaa. Siellä olikin mielenkiintoista nähtävää! Opiskelijoita oli kolme ryhmää. Ensimmäisessä luokassa oli ensimmäisen vuoden opiskelijoita, jotka tekivät projektisuunnitelmaansa. Projektina on heillä todellisen tilan katon saneeraus. Tämä katto ei ole enempää eikä vähempää kuin Cometan oman kappelin katto. Työtä ohjaava opettaja kertoi olevansa koulutukseltaan arkkitehti (joka on muuten käynyt Suomessakin). Tässä ryhmässä on opiskelijoita 18, joista kaksi on tyttöjä. Pääsin haastattelemaan poikaa, joka on alunperin kotoisin entisen Jugoslavian alueelta. Hän puhuikin yllättävän hyvää englantia! Tämä on hänelle eduksi, koska opiskelijat esittelevät projektityönsä myös englanniksi kielen opettajalle. Poika kertoi, että tahtoisi tuoda omaan suunnitelmaansa jotain kotimaastaan, mutta yhdistää siihen myös kreikkalaista arkkitehtuuria. Täällä saattoi huomata, että olin tekemisissä varsinaisten lahjakkuuksien kanssa.

Seuraavan luokan ohitin nopeasti. Miksi? Koska tässä luokassa opeteltiin ja käytettiin auto-CAD -ohjelmaa, joka on minulle niin vieras, että voisi olla kokonaan toisesta maailmasta. Tässä luokassa merkillepantavaa oli se, kuinka rauhallisesti siellä opiskeltiin. Opettaja vain siirtyili rauhassa opiskelijan luota toiselle ohjatakseen.

Kolmas luokka olikin energinen! Siellä harjoiteltiin hienomotoriikkaa vaativaa puun käsittelyä, ja hässäkkää oli vähän ilmassa. Kukaan ei kuitenkaan vaikuttanut siltä, että olisi varsinaisesti tahtonut häiritä muita. Minua ohjanneen tutorin mukaan kaksi opiskelijaa tässä ryhmässä on erityisopiskelijoita tarkkaavaisuuden ja keskittymisen vaikeuksien vuoksi. Sen kyllä huomasi. Pojat olivat tosi mukavia, mutta höpisivät koko ajan, ja heidän oli vaikeaa pysyä paikoillaan.

Päivän lopuksi pidin esittelyn muutamalle opettajalle Kiipulasta, ja mitä olin tehnyt ja oppinut Cometassa ollessani. Paljon italialaiseen tyyliin halailtiin ja suukoteltiin! Kyllä oli hienoa :):):)