Ragazzo e ragazza
Italian kieli kuulostaa näin ulkomaalaisen korvissa ensin kovin epäselvältä. Otsikon sanat tarkoittavat poikaa ja tyttöä. Kuitenkin job shadowingia tehdessäni huomaan, että alan poimia sanan sieltä, toisen täältä, ja pikkuhiljaa sanat saavat merkitystä. Tosin siinä auttavat sekä Googlen kääntäjä että italia-englanti -sanakirja.
Kerron seuraavassa eriyttämisen esimerkkejä yhden opiskelijaryhmän kohdalla. Vierailin luokassa, jossa on tyttö, jolla on kuulovamman lisäksi muita oppimisen vaikeuksia. Hän on neljättä vuotta opiskelemassa, mutta ei opiskele koko ajan ryhmänsä kanssa. Aina, kun tytön luokassa opiskellaan jotain sellaista, joka on liian vaikeaa hänelle, erityisopettaja ottaa hänet yksityisopetukseen. Tytön tehtävänä on yhdessä erityisopettajan kanssa luoda materiaaleja muiden opiskelijoiden työssäoppimista varten. Näin hän oppii, kuinka erilaisia lomakkeita luodaan ja täytetään.
Tyttö ei tule saamaan tutkintoa tämän vuoden jälkeen, vaan hänelle yritetään saada tuettu työ jossakin, missä hän pystyy hyödyntämään oppimiaan taitoja. Tällainen työ voisi olla esim. jokin toimisto, vaikkakin näissä työ voi olla hänelle vaikeaa. Tyttö ei ymmärrä oikeastaan lainkaan lukemaansa, mutta ulkoisesti ja puheen tasolla eroa ei huomaa oikeastaan ollenkaan. Työskennellessään tyttö ja erityisopettaja tekevät rinnatusten töitä, mutta opettaja vain tukee tytön mahdollisimman itsenäistä työskentelyä.
Samassa luokassa on autistinen poika. Hänkin opiskelee Cometassa neljättä vuotta. Hänen tavoitteenaan ei ole mennä opiskelemaan tai töihin, vaan harjoittelee itsenäistä elämää (suomalainen TELMA-koulutuksen piirteitä tässä yhdistynee). Joitakin asioita koulussa hänen on varsin helppo oppia, toisia (kuten englannin kieltä) hän ei pysty oppimaan lainkaan. Arkielämän taidoista oppimisesta erityisopettaja mainitsee hygienian hoitamisen, kaupassa käynnin ja bussilla kulkemisen. Ihmiset Comossa käyttävät paljon kulkemiseensa busseja.
Cometan oppilaitoksessa yleisesti luokassa noin puolet ovat sellaisia opiskelijoita, joilla ei ole mitään haastetta. Nähtävästi Italiassa kielen osaamattomuus luetaan erityisen tuen tarpeeksi, ei ominaisuudeksi, jota pitää harjoittaa. Kielen opiskelua varten ei ole samanlaisia (S2-) ryhmiä kuin Suomessa. Aikuisia varten tällaisia koulutuksia on. Lisäksi kovin pienille lapsille opetetaan italiaa enemmän.
Opiskelun tahti on Suomeen verrattuna paljon rauhallisempi. Näin mielestäni inkluusion ajatus pääsee toteutumaan paremmin. Autistinen poika on ryhmän täysivaltainen jäsen, vaikka hän tekeekin itselleen sopivia tehtäviä, eikä välttämättä seuraa muun ryhmän opetusta. Toki hän on vähän hassu muiden opiskelijoiden mielestä, mutta se ei näytä häneen vaikuttavan – kaikilla on hauskaa. Joissakin asioissa poika pääsee osoittamaan asioita, joita hän tuntee ja osaa jopa paremmin kuin muut (kuten maantieto ja historia). Tietokoneita tai IPadeja käytetään jonkin verran, useimmiten ne, jotka sitä eniten tarvitsevat, eniten laitteita käyttävät.
Ryhmän opettaja toteaa, että joillekin kehitysvammaisille on eduksi jo pelkästään se, että he saavat olla ryhmässä, ja toimia osana sitä. Heidän on tärkeää päästä esiintymäänkin, sillä se vahvistaa heidän osaamistaan ja taitojaan.
Koulupäivät täällä ovat pituudeltaan samanlaisia kuin Suomessa. Samoin täällä huomaa, kuinka iltapäivällä opiskelijat alkavat väsyä ja keskittyminen herpaantua. Vaikka eroja kotimaahan täällä Italiassa on, nuori on joka paikassa nuori vaikka voissa paistaisi.
Kerron seuraavassa eriyttämisen esimerkkejä yhden opiskelijaryhmän kohdalla. Vierailin luokassa, jossa on tyttö, jolla on kuulovamman lisäksi muita oppimisen vaikeuksia. Hän on neljättä vuotta opiskelemassa, mutta ei opiskele koko ajan ryhmänsä kanssa. Aina, kun tytön luokassa opiskellaan jotain sellaista, joka on liian vaikeaa hänelle, erityisopettaja ottaa hänet yksityisopetukseen. Tytön tehtävänä on yhdessä erityisopettajan kanssa luoda materiaaleja muiden opiskelijoiden työssäoppimista varten. Näin hän oppii, kuinka erilaisia lomakkeita luodaan ja täytetään.
Tyttö ei tule saamaan tutkintoa tämän vuoden jälkeen, vaan hänelle yritetään saada tuettu työ jossakin, missä hän pystyy hyödyntämään oppimiaan taitoja. Tällainen työ voisi olla esim. jokin toimisto, vaikkakin näissä työ voi olla hänelle vaikeaa. Tyttö ei ymmärrä oikeastaan lainkaan lukemaansa, mutta ulkoisesti ja puheen tasolla eroa ei huomaa oikeastaan ollenkaan. Työskennellessään tyttö ja erityisopettaja tekevät rinnatusten töitä, mutta opettaja vain tukee tytön mahdollisimman itsenäistä työskentelyä.
Samassa luokassa on autistinen poika. Hänkin opiskelee Cometassa neljättä vuotta. Hänen tavoitteenaan ei ole mennä opiskelemaan tai töihin, vaan harjoittelee itsenäistä elämää (suomalainen TELMA-koulutuksen piirteitä tässä yhdistynee). Joitakin asioita koulussa hänen on varsin helppo oppia, toisia (kuten englannin kieltä) hän ei pysty oppimaan lainkaan. Arkielämän taidoista oppimisesta erityisopettaja mainitsee hygienian hoitamisen, kaupassa käynnin ja bussilla kulkemisen. Ihmiset Comossa käyttävät paljon kulkemiseensa busseja.
Cometan oppilaitoksessa yleisesti luokassa noin puolet ovat sellaisia opiskelijoita, joilla ei ole mitään haastetta. Nähtävästi Italiassa kielen osaamattomuus luetaan erityisen tuen tarpeeksi, ei ominaisuudeksi, jota pitää harjoittaa. Kielen opiskelua varten ei ole samanlaisia (S2-) ryhmiä kuin Suomessa. Aikuisia varten tällaisia koulutuksia on. Lisäksi kovin pienille lapsille opetetaan italiaa enemmän.
Opiskelun tahti on Suomeen verrattuna paljon rauhallisempi. Näin mielestäni inkluusion ajatus pääsee toteutumaan paremmin. Autistinen poika on ryhmän täysivaltainen jäsen, vaikka hän tekeekin itselleen sopivia tehtäviä, eikä välttämättä seuraa muun ryhmän opetusta. Toki hän on vähän hassu muiden opiskelijoiden mielestä, mutta se ei näytä häneen vaikuttavan – kaikilla on hauskaa. Joissakin asioissa poika pääsee osoittamaan asioita, joita hän tuntee ja osaa jopa paremmin kuin muut (kuten maantieto ja historia). Tietokoneita tai IPadeja käytetään jonkin verran, useimmiten ne, jotka sitä eniten tarvitsevat, eniten laitteita käyttävät.
Ryhmän opettaja toteaa, että joillekin kehitysvammaisille on eduksi jo pelkästään se, että he saavat olla ryhmässä, ja toimia osana sitä. Heidän on tärkeää päästä esiintymäänkin, sillä se vahvistaa heidän osaamistaan ja taitojaan.
Koulupäivät täällä ovat pituudeltaan samanlaisia kuin Suomessa. Samoin täällä huomaa, kuinka iltapäivällä opiskelijat alkavat väsyä ja keskittyminen herpaantua. Vaikka eroja kotimaahan täällä Italiassa on, nuori on joka paikassa nuori vaikka voissa paistaisi.
Kommentit
Lähetä kommentti