Vaihtojaksoni tarkoitus oli tutustua englantilaiseen erityiskouluun, National Star Collegeen, neljän työpäivän ajan. Erityisesti tarkoitus oli tutustua työhön, jota koulussa tehdään opiskelijoiden opintojen jälkeisen työllistymisen eteen. Matka Helsingistä majoituspaikkaan, Gloucesteriin, sisälsi muutaman mutkan mainitakseni myöhästyneen lennon kautta menetettyjä busseja ja junia, joita ei turhan tiheään tahtiin ollut muutenkaan tarjolla Heathrow'n ja Gloucesterin välille. Lisäksi isännän yhteystiedot ja liput sisällään pitävät puhelimet eivät ottaneet yhteyksiä toivotulla tavalla ja alkoivat hiipua akun puolesta, ilman Englannin pistorasioihin sopivia adaptereita. Joten kun klo 10 aamulla alkanut matka lopulta päätyi Englannin kellojen mukaan ajassa 20:30 Gloucesterin juna-asemalle, jossa vastassa oli englantilaisittain kohtelias ja ystävällinen AirB'nB-isäntä, olo oli vähintäänkin huojentunut.
 |
| Huomenta Gloucester... |
 |
| ...and Good Morning Britain! Brexit-keskustelua oli mielenkiintoista seurata paikan päällä, mutta eräänä aamuna pohdittiin enemmänkin taputuksen haitallisuutta - pitäisikö se kieltää muita mahdollisesti häiritsevänä toimintana? Very British Problems-teos pompsahti usein mieleen - myös tässä yhteydessä. |
Aamu alkoi edellisen päivän tapaan kun tutustumiskohteen, National Star Collegen rehtori, ei ollutkaan järjestänyt kuljetuksia asunnon ja koulun välille, mutta muutaman hapuilun ja katkeilevan puhelinyhteyden jälkeen sain taksin kuljettamaan minut puolen tunnin matkan päähän koululle peltojen keskelle, hieman kiipulalaiseen maisemaan, mutta vahvalla Emmerdale-lisällä. Sama tuuri jatkui, eikä kukaan tiennyt tulostani tai ollut vastassa. Puolen tunnin soittelun jälkeen koulun job mentor-tiimin tiimivetäjä Nikki saapui hakemaan minut vastaanotosta. Jokainen koulun vierailija kirjautuu sisälle paperilomakkeen kautta jokaisena aamuna ja pujottaa kaulaansa vierailijapassin, jonka kaulanauha kertoo vierailijan kulkuoikeuksista: siniset nauhat ovat henkilökunnalla ja he saavat kulkea alueella vapaasti, vihreät nauhat ovat vierailijoilla, jotka hekin saavat liikkua vapaasti, keltaiset nauhat ovat niin ikään vierailijoilla, mutta he eivät saa jäädä keskenään opiskelijoiden kanssa ja punaisilla nauhoilla kulkevat eivät saa liikkua alueella ollenkaan ilman jotakin henkilökunnan jäsentä välittömässä läheisyydessään. Toki rehtori oli unohtanut toimittaa eteenpäin koululle tilaamani englannin kielisen rikosrekisteriotteen ja oli itse lähtenyt työmatkoille, joten minulle iskettiin kaulaan punainen nauha ja mm. lounashetkeni keskeytettiin, kun olin minun ja job mentorin ajattelemattomuutta ajautunut istumaan pöytään ihan yksinäni. Niinpä sitten job mentor kirjaimellisesti juoksi paikalle, minulle iskettiin take away käteen ja siirryin toimistolle valvovien silmien alle syömään. Kerroin että tilanne ja ihmisten jaottelu värikoodein muistutti minua seuraamastani sarjasta Handmaid's Tale - Orjattaresi, ja jatkoin kertomalla vastaavan tunteen heränneen jo matkalla saapuessani Brexitin keskelle täysin uudenlaisten tarkastusvaiheiden läpi. Ainakin kaikki nauroivat kohteliaasti, ehkä hieman vaivautuneesti tosin. Luonnollisesti kaikki olivat perinteisen englantilaisesti todella pahoillaan ja kiusaantuneita kaulanauhatilanteestani.
 |
| NSC- National Star College |
 |
Kurkistus tuetumman asumisen yksikköön.
|
 |
| Job mentoreiden majapaikka |
Vierailuni oleellisin asia oli tutustua koulun job mentoreiden työhön. National Star Collegessa heitä oli (mennyt aikamuoto, koska kaiken muun hulinan lisäksi heidän tiimivetäjällään Nikkillä oli menossa viimeinen työviikko) neljä; Nikki, Mike, Cat ja Jonelle. Todella hauska, energinen, avulias ja ystävällinen tiimi, jonka tehtävänä on järjestää työelämäjaksoja heidän opiskelijoilleen niin, että heille löytyisi näiden kautta myös opiskelujen jälkeinen vapaaehtoistyö tai palkkatyö. National Star Collegessa (jatkossa tekstissä lyhyemmin NSC) on 130 opiskelijaa. Erityisopetuksen syyt ovat opiskelijoilla moninaisia, usein myös pelkästään fyysisiä, mutta job mentorit kertoivat että opiskelijoiden joukossa vaikeat oppimisvaikeudet ovat lisääntyneet paljon viime aikoina. Job mentoreiden opiskelijat opiskelevat pääasiassa Skills to work-ohjelmassa, jossa nimenmukaisesti harjoitellaan työelämätaitoja. Tämä tapahtuu sekä koululla että työpaikoilla niin, että työpäivien määrä kasvaa opiskelujen loppua kohden. Osa mentoreiden opiskelijoista opiskelee Supported internship-kurssilla, joka tarjoaa niin sanotusti lisäaikaa Skills for work-ohjelmalle, jotta opiskelijat saavuttavat riittävät valmiudet työelämään siirtymiseen. Näistä lisää tarinan edetessä.
Maanantai jatkui maanantaimaiseen tyyliin ja matkani alun tapaisesti; odottelimme job mentor-Miken kanssa opiskelijaa, jonka kanssa meidän oli tarkoitus mennä tutustumaan hänen placementiinsa - työharjoittelupaikkaansa- joka sijaitsi Gloucesterin poliisiasemalla. Opiskelijaa ei näkynyt, eikä häntä saatu kiinni. Lopulta selvisi, että hän oli kirjoittanut NSC:n Facebook-sivuille olevansa kipeä - makes perfect sense ja kuulostipa kotoisalta! Niinpä lähdimme Miken kanssa matkaan kaksin, sillä paikalla olisi heidän entinen opiskelijansa, joka on Skills for Work-koulutuksen kautta työllistynyt poliisiasemalle avustaviin tietoteknisiin tehtäviin. Luonnollisesti hänkään ei ollut paikalla. Sen sijaan Gloucesterin poliisilaitoksen Ability-ryhmän toiminnasta vastaava, tätä ennen vuosia poliisina työskennellyt Mike Woodward oli ja kertoi työstään sellaisella intensiteetillä että olin matkaväsymyksissäni ja nälissäni kirjaimellisesti erittäin lähellä pyörtymistä. Sen verran kuitenkin muistan tästä esittelystä, että Miken luotsaaaman Ability-ryhmän tehtävä on muun muassa lisätä ymmärrystä erityistä tukea tarvitsevia asiakkaita kohtaan: kun kuulusteltavana on esimerkiksi autistinen henkilö, kuulustelijan on ymmärrettävä että kuulustelutilanteessa on huomioitava tiettyjä seikkoja, jotta kuulusteltavan aiheeton ahdistuminen voidaan ennaltaehkäistä. Samoin ryhmän toimintaan kuuluu räätälöidä ja etsiä sopivia työtehtäviä mm. NSC:n opiskelijoille. Mike kertoi työn tuottaneen hitaasti tulosta ja asenteiden laitoksensa sisällä pehmenneen erityistä tukea tarvitsevia kollegoita kohtaan.
 |
| Gloucestershiren polisilaitos |
Maanantai-iltapäivä kuluikin keskustellen job mentoreiden kanssa heidän työstään ja sainpa kerrottua jotain omastanikin, joskin tuntui että sanat, joita olin koittanut edes hieman etukäteen haeskella, olivat välillä täysin hukassa. Vaikkapa työosuusraha :" In Finland we have this...you know this allowance you get when you..öö..ää..you know...hmmm...". Nopeasti kieli kuitenkin alkoi viikon aikana kääntyä englannin puolelle ja hyvinkin kirjavia kiertoilmaisua löytyi yhä sujuvammin.
 |
Kotimatkalla koululta takaisin Gloucesteriin pysähdyin paikalliseen erityiskouluun, jossa yksi job mentoreista ohjasi tanssitunteja erityistä tukea tarvitseville.
|
Tiistaina seurasin job mentor-Nikkin työskentelyä kulkemalla hänen mukanaan työpaikkakäynneillä. Matkan varrella jatkoimme keskusteluja työstämme ja huomasimme että siihen liittyvät ongelmat ovat kansallisuuden ylittäviä: omien rajojen venyttäminen, muiden töiden tekeminen ja työnkuvan epäselvyys kaiken kaikkiaan. Myös syyt tällaiseen ongelmakäyttäytymiseen olivat samat: opiskelijoista alkaa vain välittämään niin paljon että heidän etunsa ajaa usein oman edelle. Ensimmäinen työpaikka, johon pysähdyimme oli golfkenttä, jolla Nikkin opiskelija työskenteli ja jolle hän oli mahdollisesti työllistymässä palkkatyöhön valmistuessaan vuoden vaihteessa. Tuleva keskustelu opiskelijan kanssa oli kuitenkin sen luontoinen, että jäin Nikkin pyynnöstä autoon odottelemaan. Opiskelija oli tehnyt jonkinasteisen katoamistempun ja sen selvittely oli sen verran arkaluontoista, että ylimääräisiä ihmisiä ei tilanteeseen kaivattua. Tuttua tämäkin.
Seuraava kohde oli taidemyymälä, jossa työskenteli opiskelija, joka haaveili elättävänsä itsensä omalla taiteellaan. Hän työskenteli myymälässä asiakaspalvelun parissa sekä muissa avustavissa myymälätehtävissä, mutta kun pienessä myymälässä oli hiljaista, hän teki omaa taidettaan, joka asetettiin myymälään myytäväksi niin, että myymälä ottaa myydyistä töistä oman osuutensa. Työpaikkakäynnille mennessämme Nikki kiinnitti huomiota muutamaan epäkohtaan opiskelijan olemuksessa, joita he alkoivat käymään läpi draaman kautta esittämällä asiakaspalvelutilanteen, jossa opiskelija oli asiakas ja Nikki demonstroi miltä opiskelijan olemus saattoi asiakkaalle näyttää. Tämä päätyi pienimuotoiseen draamaan ja opiskelijan toteamukseen että vaikka hän on autisti, hän ei ole tyhmä ja hänelle olisi voinut yksinkertaisesti huomauttaa asiasta. Jälleen tutunkuuloinen reaktio. Tosin itse tilanne ja koko työpaikkakäyni olivat jokseenkin erilaisia kuin kotopuolessa; todella intensiivistä kaavakkeineen, keskusteluineen ja harjoituksineen. Kerroinkin että itse tulee mentyä työpaikalle vähän lakki kourassa:"Anteeksi että tulin ja lähden kyllä tästä ihan kohta alta pois." Jonkinlainen välimuoto tästä olisi varmaan toimivin; tämä uusi taidemyymälä sai paljon hyviä huomioita Nikkilta ja yhdessä käyty rauhallinen keskustelu varmasti edesauttaa hyvää ja onnistunutta yhteistyötä, mutta sivusta seuratessa kiireinen kaupan myyjä ja oman piirrustustyönsä ääreen haikaileva, harjoituksella "ärsytetty" opiskelija alkoivat jo vaikuttaa hieman levottomilta. Kerroinkin näistä ajatuksista Nikkille lounaan äärellä ja hän kertoi että paikka on sen verran erityisluontoinen, että osa intensiivisyydestä johtui siitä. Olimme kuitenkin yhtä mieltä siitä että työpaikkaan ei ole mitään syytä mennä anteeksipyydellen.
 |
| Pieni taidegalleria Cirencesterissä. |
Ensimmäisinä päivinä oli ensinnäkin lohduttavaa huomata että erityisopetuksen arki on yhtä ennustamatonta ja sekavaa myös tällaisessa sivistyksen ja korrektiuden kehdossa ja sekä työntekijät ja opiskelijat painivat hyvin samanlaisten asioiden kanssa kaikenkaikkiaan.
-Hanna-
Kommentit
Lähetä kommentti